9. syyskuuta 2017
11. huhtikuuta 2017
Päivät kuluu, viikot vierii
Peppi on ollut nyt meillä nelisen viikkoa. Sinä aikana olen hyvin oppinut jo tuntemaan kakaraa ja voin sanoa, että tykkään tuosta pennusta ihan hirveästi. Sheltitkin tykkäävät, mutta Neralla ottaa aikansa tottua ja tykästyä.
Peppi oppii nopeasti ja kasvaa ja kehittyy silmissä. Se on hirmuisen ahne, mikä ei ole ollenkaan huono juttu, jos haluaa jotain harrastaakin jossain vaiheessa. Se taistelee hyvin. Se on voimakkaasti leimaantunut minuun, mutta perusluonteeltaan rauhallisen oloinen ja viihtyy hyvin itsekseenkin/muiden koirien seurassa. Aikaisempiin belgeihin verrattuna se on vähän pidättyväisempi vieraita ihmisiä kohtaan ainakin tässä vaiheessa, mutta ei pelokas, vaan ennemminkin "jäyhä jököttäjä", joka haluaa aikansa tarkkailla tilannetta kauempaa.
Pepin kanssa olisi kiva päästä treenaamaan pk-lajeja. Katsotaan mihin kaikkeen aika riittää. Haaveenahan minulla olisi aloittaa nyt aksa Metkan kanssa, jatkaa tokoilua/rallya Nopan kanssa ja Pepin ja Neran kanssa keskitytään sitten pk-juttuihin ainakin näillä näkymin. Nerppu saa mielenvirkistykseksi ajaa jälkeä ja kokeilla viestiä, kunhan metsään päästään.
Neran reilut kolme vuotta sitten operoitu jalka on ollut pitkään hyvänä, mutta kovemman ja pitempikestoisen rasituksen jälkeen se ontuu leikattua jalkaa. Jalkaan on todennäköisesti kehittynyt nivelrikkoa. Mutta eipä huolita turhia etukäteen, Nera saa nauttia elämästä täysillä ja välillä särkylääkkeiden avustuksella. 8-vuotissynttäritkin lähenevät. Mielellään Neran pitäisin mukana niin pitkään kuin mahdollista. Se on minulle rakas, meidän perheen Osku, kaikella rakkaudella. Katsotaan, mikäli päästäisiin joku veteraaniluokan näyttelykehä korkkaamaan kesällä. Riippuu rouvan jalan kunnosta.
Innolla odotan kevään etenemistä ja kesää. Tää on aina se aika minulle, kun treenihalut heräävät ja pian pääsee minne tahansa kentälle vähän tokoilemaan :)
Peppi oppii nopeasti ja kasvaa ja kehittyy silmissä. Se on hirmuisen ahne, mikä ei ole ollenkaan huono juttu, jos haluaa jotain harrastaakin jossain vaiheessa. Se taistelee hyvin. Se on voimakkaasti leimaantunut minuun, mutta perusluonteeltaan rauhallisen oloinen ja viihtyy hyvin itsekseenkin/muiden koirien seurassa. Aikaisempiin belgeihin verrattuna se on vähän pidättyväisempi vieraita ihmisiä kohtaan ainakin tässä vaiheessa, mutta ei pelokas, vaan ennemminkin "jäyhä jököttäjä", joka haluaa aikansa tarkkailla tilannetta kauempaa.
Pepin kanssa olisi kiva päästä treenaamaan pk-lajeja. Katsotaan mihin kaikkeen aika riittää. Haaveenahan minulla olisi aloittaa nyt aksa Metkan kanssa, jatkaa tokoilua/rallya Nopan kanssa ja Pepin ja Neran kanssa keskitytään sitten pk-juttuihin ainakin näillä näkymin. Nerppu saa mielenvirkistykseksi ajaa jälkeä ja kokeilla viestiä, kunhan metsään päästään.
Neran reilut kolme vuotta sitten operoitu jalka on ollut pitkään hyvänä, mutta kovemman ja pitempikestoisen rasituksen jälkeen se ontuu leikattua jalkaa. Jalkaan on todennäköisesti kehittynyt nivelrikkoa. Mutta eipä huolita turhia etukäteen, Nera saa nauttia elämästä täysillä ja välillä särkylääkkeiden avustuksella. 8-vuotissynttäritkin lähenevät. Mielellään Neran pitäisin mukana niin pitkään kuin mahdollista. Se on minulle rakas, meidän perheen Osku, kaikella rakkaudella. Katsotaan, mikäli päästäisiin joku veteraaniluokan näyttelykehä korkkaamaan kesällä. Riippuu rouvan jalan kunnosta.
Innolla odotan kevään etenemistä ja kesää. Tää on aina se aika minulle, kun treenihalut heräävät ja pian pääsee minne tahansa kentälle vähän tokoilemaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)