Muuta ei voi tehdä kuin parhaansa

Yritän tiivistää Nopan kahden viikon tokoilut mahdollisimman järkevästi yhteen postaukseen, mutta tuskin tästä näin kokeen alla kovin tolkullista tarinaa tulee...

Viime viikolla meillä oli kauden ekat ohjatut treenit, kouluttajana Katja Sulkala. Treenattiin hyppyä ja tunnaria. Hypylle laitoin namialustan ja se sujui varsin vauhdikkaasti – Noppa kuumuu lähtökuopissa, mutta muuten hyppy oli oikein näppärä. Tuossa kuumumisessa vaarana on se, että Noppa karkaa hypylle ennen aikojaan.

Tunnaria otettiin ensin yhdellä kapulalla, eli piiloteltiin omaa. Noppa oli alkuun vähän kuutamolla ja sitä inhottaa nostaa maapohjaisessa hallissa hiekkaista kapulaa. Kun tunnarin idea oli palauteltu mieleen, kokeiltiin seuraavaa: kasa vieraita kapuloita ja niiden viereen oma kapula. Noppa syöksyi täysillä tutkimaan kapulakasaa, mutta yllätyksekseni malttoi haistella niitä koskematta niihin ja syöksyi sitten yhtä vauhdikkaasti omalle kapulalle, jonka toi minulle. Vau, kakarallahan on syttynyt lamppu pään päällä :D

Nopan lempiharrastus: belgipaimennus

Tunnarissahan on ollut yleensä se ongelma, että Nopalla on enemmän vauhtia kuin ajatusta, mutta näkipä nyt senkin, että tarvittaessa pikkupiru osaa ihan keskittyä ja ajatella...!

Paikallaolossa Noppa oli levoton, päästi pari piippausta. Mutta pysyi.

Eilen ohjatuissa treeneissä oli tarkoitus harjoitella EVL-liikkeistä zetaa ja loppuun ottaa paikkista. Koe lähestyy uhkaavasti, joten päätettiin ottaa liikkuroituna jäävät ja luoksetulo, ja jättää zeta sikseen tällä kertaa.

Aloitettiin liikkeestä maahanmenolla, joka oli koutsin mielestä super. Itse vain jäin liian taakse koiran viereen palatessa, niin perusasentoon nousemisen paikka ei ollut koiralle helpoin. Tuollaiset pikkujutut jää monesti itseltä hoksaamatta, mutta heti, kun niistä huomautetaan, tulee juurikin sellainen "niin tietenkin"-oivallus.

Luoksetuloon saatiin sopivasti häiriötä, kun Nopan lemppari-ihminen Pamu tuli mustan belginsä kanssa halliin juuri, kun piti antaa luoksetulokäsky. Noppa katseli tiiviisti hallin oven suuntaan, mutta en jäänyt odottelemaan sen ottavan kontaktia minuun ja kutsuin koiran sivulle. Parin sekunnin tuumaustauko siinä oli, mutta sitten Noppa lähti vauhdikkaasti tulemaan ja hypähti sivulle tosi tarkasti. Sekin oli kouluttajasta tosi hyvä liike. Ainoastaan hypähtämiseen pitää puuttua kokeen jälkeen.

Liikkeestä seisomiseen annoin pienen käsiavun ja Noppa liikkui muutaman askeleen palatessani sen luokse. Tätä se on nyt tehnyt parissa viime treeneissä, joten viime hetken paniikkitreeneissä tullaan keskittymään aika tiukasti siihen.

Kokeiltiin uudelleen ilman käsiapua ja etupalkan kanssa. Pysähtyi hienosti ja pysyi paikallaan palatessani sen viereen. Etupalkan kanssa tätä on junnattukin, mutta luulen, että etupalkan puuttuessa Noppa ennakoi palkan tulevan kädestä ja liikkuu. Pitänee kehitellä joku kikka, millä huijataan pikkukoiraa kokeessa.

Katja neuvoi myös minua hiljentämään hieman vauhtia koiraa lähestyttäessä. Sekin pitää vielä muistaa.

Seuraamisessa Noppa on niin tiiviisti alkuun, että sen pää heiluu jalkani mukana :D Toisin sanoen se painaa jalkaan, ja kun jalka heiluu, heiluu koiran pää. Liikkeen edetessä se lopettaa painamisen, mutta on se vissiin aika hauskan näköistä :D Ja voi olla, ettei kaikki tuomarit sitä arvosta.

Paikallaolossa kävin palkkaamassa pariin kertaan ja Noppa oli rauhallinen. Loppuun otettiin hyppy ilman namialustaa. Ensimmäisellä hypyllä irtosi ihan liian kauas, mutta pysähtyi kyllä aloilleen. Kaksi seuraavaa toistoa onnistui hyvin.

Viime kertaan verrattuna kaikki perusasennot olivat huippuhyviä, mutta nyt pitää harjoitella vielä seisomista (niin esteen takana kuin jäävässäkin) ja paikallaoloa. Katjan mielestä voimme suunnata kohti koetta luottavaisin mielin, mutta jännittäähän se silti, vaikka koira osaakin. Kokeessa kun on kuitenkin aina eri fiilis. Päätavoitteeni on kuitenkin, että meni miten meni, niin se fiilis olisi positiivinen, kannustava ja iloinen :)


PS. Ei tästä kovin lyhyt tiivistelmä tainnut tullakaan :P