Belgit ja sheltit

Minua pyydettiin kirjoittamaan näiden rotujen eroista ja vertailua hyvistä ja huonoista puolista. Tästä saisi halutessaan melkoisen romaaninkin aikaan, mutta tässä omia näkemyksiäni reilun kahdeksan vuoden belgikokemuksella ja hiukan vähemmällä shelttikokemuksella.

Eroja toki löytyy, mutta paljon samankaltaisuuttakin. Ovathan molemmat kuitenkin alunperin paimenkoiria. Niillä on samanlainen halu tehdä ja olla yhdessä ohjaajansa/omistajansa kanssa. Omat koirani eivät ole mitään paimenmaisia "perskärpäsiä"; kyllä ne mieluiten ovat siellä missä minäkin, mutta eivät kuitenkaan seuraa ja hyöri jaloissa koko aikaa.  Kaikki ovat nopeita oppimaan ja tyypillisten paimenten tapaan valppaita, vilkkaita ja älykkäitä. Kaikilla on jonkin verran vahtiviettiä ja terävyyttä (belgeillä kuitenkin paljon enemmän kuin mitä sheltillä).

Pikku-Noppa paimentaa

Selkeimmin paimenkoiran elkeitä on meidän Nopalla. Olisi ihan mielenkiintoista käyttää sitä lampailla ja nähdä mitä se niistä tuumaisi. Belgit eivät varmasti lampaiden päälle ymmärtäisi. Noppa paimentaa, niin ihmisiä kuin muitakin koiria. Ja käyttää ääntään paimentaessaan. Se on ehdottomasti omista koiristani äänekkäin, vaikka toisaalta sheltiksi ei mitenkään erityisen herkkähaukkuinen. Haukkumistaipumuksen on kuitenkin joutunut ottamaan huomioon heti pennun kotiuduttua ja esim. tokokoulutuksessa. Noppa haukkuu lähinnä leikkiessään ja joskus satunnaisilla haukahduksilla kommentoi jotain näkemäänsä. Belgit haukkuvat vahtiessaan.

Jade leikkii ja Nera häiritsee

Noppa rakastaa ihmisiä ja on ollut oikein sosiaalinen pennusta asti. Molemmat belgini ovat avoimia vieraita ihmisiä kohtaan. Jade on vähän tuulella käyvä: toisinaan se on välinpitämätön, koska sille omat ihmiset ovat tärkeimpiä. Nera taas on aina ollut innokas tutustumaan vieraisiinkin ihmisiin ja on heti kömpimässä syliin rapsuteltavaksi. Jade on omista koiristani sellainen Yhden Ihmisen Koira. Takuulla lojaali ja se, joka puolustaisi tarpeen tullen tositilanteessakin.

Jade ja Noppa ovat melko vietikkäitä. Nopalla on kaikista eniten saalisviettiä. Se olisi mielellään pentuna jahdannut kaikkea niin ohikulkevista autoista tuulenkuljettamiin puidenlehtiin. Belgejä ei moinen ole koskaan kiinnostanut.

Jadella on riistaviettiä. Se lähtee ajamaan porojen jälkiä ja on muutenkin kiinnostunut riistasta. Nopalla taas on eniten laumaviettiä, se ei erkane omasta laumastaan mielellään kauas. Kuten jo aikaisemmin totesin, belgeillä on rutkasti vahtiviettiä: ne vahtivat kodin ja mökkipihan tarkkaan. Jos koirat ovat keskenään pihalla, niin eivät ne sinne ketään vierasta päästä. Noppakin vahtii, mutta lähinnä taustajoukoissa.

Suurin ero belgissä ja sheltissä (oman kokemukseni mukaan) on terävyys. Tiedän, että on paljon teräviä shelttejäkin, mutta itse en koe, että sheltin tarvitsee olla terävä. Monesti shelteillä terävyys, haukkuherkkyys ja huono hermorakenne tuntuu löytyvän samasta paketista. Jade on omista koiristani terävin, Nera ei ole belgiksi kovinkaan terävä, vaikka kyllä siltäkin terävyyttä löytyy.

Mielestäni belgianpaimenkoira on parhaimmillaan aktiivinen harrastuskaveri ja valpas talonvahti. Sheltti on monipuolinen ja kompaktin kokoinen kaveri, joka sopii erinomaisesti belgilaumaan niin temperamenttinsä kuin asenteensa puolestakin. Noppa onkin ihan minibelgi, joten ehkä ei tyypillisin sheltti. On niitä muitakin hyviä tietysti :D Mutta ilmeisesti belgilaumassa kasvaminen auttaa itsetunnon ja egon kehittymisessä ;)

Itse tykkään molemmista roduista. "Katu-uskottavuuden" ja pk-harrastuksen takia pitää yksi belgi olla jatkossakin, mutta sheltit ovat omalla tavallaan aika helppoja ja mutkattomia otuksia. En silti olisi suosittelemassa shelttiä täysin varauksetta jokamiehen ensikoiraksi, mutta varmasti todennäköisempää on saada helppoluonteinen sheltti kuin belgi. Molempia rotuja harkitessa tutustuisin sukutauluihin tarkasti ja belgianpaimenkoiralta toivoisin löytyvän luonnetestitulokset+mahdollisesti harrastustuloksia. Samoin sheltin mielellään ottaisin joko tutusta koirasta, jonka olen nähnyt miten se toimii arjessa tai harrastustaustaisesta pentueesta. Eihän suvun tulokset mitään takaa pennun luonteesta, mutta se on hyvä alku.