17. helmikuuta 2013

Omien polkujen kulkija

Tällaista pentua mulla ei ole ennen ollutkaan. Nuo belgit ovat pentuina pysyneet vapaana ollessaan lähellä, eivätkä pikkupyrähdyksiä lukuunottamatta ole laumasta erkaantuneet omille teilleen. No, okei... Nera saattoi pihalla ollessaan ryömiä aidan alitse päästäkseen tervehtimään naapureita. Mutta lenkillä sillä ei olisi varmaan tullut mieleenkään lähteä omille tutkimusmatkoilleen.




Noppa on vähän erilainen nuori. Se on kyllä kovin ahne ja kiinnostunut minusta ja aikuisista koiristani, eli nameilla houkuteltuna pysyy lähellä ja jos lähtee kauemmaksi, palaa hurjaa vauhtia takaisin kutsuttaessa. Välillä se tekee oikein mukavaa kontaktikävelyäkin pitkät pätkät namin toivossa. Mutta jos sitä sattuu kiinnostamaan kovasti Jokin Muu Asia, niin sehän lähtee asiaa tutkimaan. Tai jää porukasta jälkeen tutkiessaan lumikasoja tai haistellessaan hyviä hajuja. Eikä sillä näytä olevan pienintäkään hätää juosta perään, päinvastoin.

Noppa 10-viikkoa

Nopassa on selkeästi itsenäisen tuumailijan luonnetta. Hirmukivasti se tekee pikkutemppuja ja palkkautuu niin namilla kuin leikilläkin, mutta maailma on suuri ja siellä on paljon mielenkiintoisia asioita tutkailtavana. Siksi Noppa onkin saanut riesakseen tuollaisen narun kaulaan ;) Pidän Noppaa nyt liinassa sen ulkoillessa "vapaana". Meillä on ihan uusi Berran hohtavan pinkki jälkiliina, joka ei tartu mihinkään, eikä pentu sitä edes huomaa leikkiessään ja touhutessaan. Mutta jos se saa päähänsä lähteä tutkimusmatkalle jonnekin kauas ja vielä Noppamaiseen tapaan nuo päähänpistot toteutetaan varsin nopeasti, vikkelät pikkukintut sutien, sen karkumatka tyssää alkuunsa.

Kun tehdään jotain yhdessä, tokoillaan tai leikitään, liinaa ei tarvita. Toki häiriökin on noissa tilanteissa vielä täysin olematon. Mutta muuten liinaa pidetään muistuttamassa Noppaa siitä, että omaa jengiä ei jätetä...! :D

Pinkkiä sen pitää olla...!




4 kommenttia:

  1. Toivottavasti pikku-Noppa oppii pysymään laumassa, ettei sen tarvitse loppuikäänsä lenkkeillä narun jatkona (tai sun stressata sen menemisistä ilman narua). Vaan on se söpö, siitä en pääse vieläkään yli enkä ympäri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo opi, vaikuttaa vaan sen verran jästipäältä, että oppimisessa saattaa tovi kestää :) 85% ajasta se pysyy hyvin jengin mukana ja tulee kutsuttaessa, mutta eipä tuon kanssa uskalla riskeerata - autotielle ei kuitenkaan ole pitkä matka juosta nopeilla kintuilla.

      Poista
  2. Shelteissä on kyllä eroja. Lilli kulkee jaloissa ja ystävän sheltti huitelee poluilla välillä näkymättömissä, tullen kuitenkin kutsusta luokse.

    Lilliä jouduin koulimaan pentuna menemällä sitä metsäpoluilla piiloon, kun se jäi liikaa jälkeen tai lähti edelleni, enkä nähnyt sitä. Piilottelu kantoi nopesti hedelmää ja koira oppi tarkkailemaan minua omien touhujensa lomassa irti ollessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokeillutkin tuota piiloon menemistä - tuota pentua ei vain kiinnosta. Jos se päättää lähteä omille teilleen, niin se ei paljon taakseen katsele eikä hätäänny, vaikka emäntä onkin kadonnut jonnekin. Se tekee hommasta vähän haasteellista :P

      Poista