1. heinäkuuta 2015

Missä missä se ukko on?

Eilisilta vietettiin metsässä sääskien syötävänä ja sateen kasteltavana, mutta mukavaa oli edellämainituista häiriötekijöistä huolimatta. Oltiin nimittäin hakutreeneissä Neran kanssa.

Hakua ollaan joskus muinoin kokeiltu Jaden kanssa ja Nopankin kanssa ollaan käyty lajiin tutustumassa. Neran kanssa ei olla saatu aikaiseksi, ennen kuin nyt. Arvelin etukäteen, että Nera varmasti tykkää juoksennella metsässä ja bongailla sieltä "ukkoja" herkkujen kera, ja niinhän se tykkäsikin. Sitä en arvannut, että Nerpussa ihan oikeasti voisi olla kovastikin potentiaalia hakukoiraksi.

Alkuun juteltiin hakuporukan kanssa niin, että toin Neran siihen ihmisten keskelle, mistä se pomppi sylistä toiseen. Todettiin muidenkin toimesta, että kyseessä on varsin avoin koira, joten vieraan ihmisen on helppo palkata sitä. Haussa palkkahan tulee maalimieheltä, ei ohjaajalta. Toki ohjaaja kehuu ja kiittää koiraa sen tehdessä hommia hyvin, mutta se Se Huippu Palkka on maalimiehellä.

Päätettiin tehdä Neralle kuusi pistoa. Ensimmäiseksi maalimieheksi meni Pamu, joka on varmasti Neran suosikki-ihmisiä maailmassa. Mietittiin onko se hyvä vai huono idea, että maalimies on niin tuttu, mutta päätettiin, että sillä ei ole mitään väliä. "Ukko" lähti piiloon ja huuteli Neraa mennessään ja kävi mättäälle pötkölleen. Minä otin koiran lähtökuoppiin ja hetsasin vähän "missä ukko"-kyselyillä ja Nerahan ampaisi maalimiehelle kuin tykin suusta. Niin lujaa, että se ensimmäisenä paineli Pamun ohitse ja ilo oli sitten varsin valtava, kun ukko löytyi ja vielä palkkaakin sai. Näytti alkuun vähän siltä, että Nerpulla on paljon enemmän vauhtia kuin ajatusta, mutta nopeasti se ajatuskin löytyi sieltä ja Neralla oli hurja into lähteä maalimiehille. Loput maalimiehet olivat "haamuja", eli valmiiksi piilossa, mistä näyttäytyivät ennen kuin lähetin koiran etsimään.


Hyvin ukot löytyi metsästä, ja Nera oli innoissaan myös niiden vieraiden ukkojen löytymisestä. Viimeisellä pistolla Nera oli jo hiukan väsynyt, koska se ei ole vielä parhaimmassa kunnossa talven jäljiltä ja se painatteli kuitenkin täysillä menemään ukkojen perään. Hirmuhyvät treenit jokatapauksessa.

Kivaa oli myös se, että harkoissa oli Neran Iivo-poikakin hakuilemassa. He ovat jo ehtineet muutaman kerran treenata ja oli kyllä hienoa katsella Iivon työskentelyä. Se oli todella keskittynyt ja vauhdikas ja ukot löytyivät nopeasti metsiköstä. Hieno Iivo!


4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivoilta treeneiltä! :) haku vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta lajilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haku on kyllä hauskaa. Itselläni haussa aktiiviharrastamista on aina haitannut autottomuus, jäljen kun pääsee hyvin polkemaan lähimetsiin milloin tahansa ilman autoakin :)

      Ehkä joskus tulevaisuudessa belgipennun kanssa hakuillaan enemmänkin. Nyt Neran kanssa tutustutaan lajiin ja pidetään hauskaa :)

      Poista
  2. Haku on kyllä kiva harrastus! :) Kiian kanssa ollaan useampi vuosi sitä treenattu, ja haun myötä Kiiu pääsi aikoinaan lopullisesti eroon ihmisarkuudestaan, kun tehtiin tuollaista samanlaista "makkararinkiä". Teillä meni ekat treenit tosi mainiosti, ja ihanaa että Nerppukin tykkäsi (tosin harvaa belgiä varmaan metsässä vapaana poukkoilu ja makkaran syönti ei kiinnostaisi... xD)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, haku on vähä sosiaalisempaa kuin jälki, siinä mielessä mukavaa :) Tosiaan autottomuus tällä erää haittaa hakuharrastusta, silloin tällöin päästään mukaan, kunhan kyyti löytyy.

      Poista