Kuka muu muka?

Totta se on, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika kuluu. Tänään vietetään lauman seniorin syntymäpäivää: Jade täyttää 8-vuotta. Onnittelut harmaantuneelle hupsulle, joka edelleen innostuu ylenpalttisesti autoilusta, ruuasta ja tokoilusta, varastaa lenkillä lapaseni ja tappaa jokaisen tielleen eksyvän kävyn ja kepin.

Jaden elämää rytmittää nykyisin lähinnä ruokailu, joka on sterkkauksen jälkeen on noussut arvoon arvaamattomaan. Toki myös pallot jaksaa kiinnostaa, mutta hiukan on tahti lenkeillä hidastunut, eikä leikki koirakavereiden kanssa jaksa innostaa kovinkaan kauan. Mieluummin Jade etsii hienoja keppejä, joko syötäväksi tai heiteltäväksi, tai vahtii mökkipihaa varsin uskottavasti (kuka muukaan sen tekisi...?).

Lääkityksen avulla Jade on elänyt kohtauksitta kohta puolitoista vuotta ja muutenkin on kohtuuhyvässä kunnossa. Hieman on ylipainoa päässyt kertymään johtuen tästä loputtomasta ruokahalusta, mutta yritetään päästä liikakiloista eroon yhdessä :D

Vanheneva koira ikäänkuin kuuluu kalustoon. Sen ajatuksenkulku on varsin tuttu näiden yhteisten vuosien jälkeen, ja varmasti Jadekin tuntee minut ja omituiset oikkuni täydellisesti. Jadea ei huijata, joskus tuntuu, että se lukee ajatukseni :D Toivon meille vielä monta yhteistä vuotta. Vaikka Jade onkin ihan omanlaisensa tapaus, se on olennainen osanen meidän laumaa. Kuka muu muka vartioisi emännän lattialle hukkaamia lapasia? Se on tärkeä tehtävä se, itseasiassa kunnia-asia, jos Jadelta kysytään.

(koko hauska sarjakuva osoitteessa http://theoatmeal.com/comics/dog_paradox )