Salme Mujunen piti meidän seuralle toko- ja saalisviettikurssit. Olin ilmottautunut mukaan tokoon koiran kanssa ja saalisviettikurssille kuuntelemaan. Kokonaisuutena olikin ihan mukavan tuju tietopaketti, jota saa nyt makustella tovin. Saalisviettileikkiä kokeillaan varmasti jo ensi viikolla. Tai heti, kunhan saan ostettua samanlaiset (=koiralle samanarvoiset) motskarit. Ja pitäis vissiin ostaa motskarit sekä shelttikoossa, että belgikoossa. Ei oo halpaa tämä koiraharrastus :D
Tokokurssille olin ilmoittanut treeniliikkeiksi ruudun, noudon, kaukot ja tunnarin. Koska meillä oli aikaa, treenattiin myös seuraamisen peruutusta.
Ruutuhan on Nopan yksi suosikkiliikkeistä. Sillä on ehkä suurimpana ongelmana ruudussa se, että se ei katso ruutua ennen sinne lähtemistä, vaan pitää kontaktin tiukasti minussa, vaikka olen yrittänyt opettaa sille ruudun hahmottamista ja vihjesanoja. 90% treenikerroista ruutu onnistuu ilman lähtöhaukahdusta, joten mikään hirveän iso ongelmahan tuo ei ole. Kokeessa vain itselläni olisi varmempi olo, jos koira edes vilkaisisi ruutua ja vähän hahmottaisi mikä liike on tulossa ennen käskyä.
Salme ei kannata ollenkaan kosketusalustan käyttöä ruudussa, koska koira ehdollistuu alustaan niin voimakkaasti. Tästähän on eri koulukuntia ja me olemme treenanneet Nopan kanssa ruutua pennusta asti alustan kanssa, joten todennäköisesti jatkamme kosketusalustan kanssa. Salmen mielestä Noppa ei hakeutunut hyvin ruudun keskiosaan ilman alustaan (Noppa meni ruutuun vasemman etukaartion kautta, mutta korjasi sitten paikan ruutuun keskelle). Ruudun keskustan vahvistamiseksi Salme ehdotti ruokapalkkaa ruutuun. Tehtiin monta toistoa (ja Noppa jaksoi tehdä haukkumatta ja turhautumatta), mutta ei Noppa tajunnut ollenkaan, että ruudussa voisi olla nami. Se vain juoksi ruutuun, kääntyi ja heittäytyi makuulle. Teki siis kelpo suorituksia monta kertaa putkeen, ilman alustaa, mutta lihapullan vetovoimalla ei ollut Noppaan mitään vaikutusta.
Siitä sain hyvän vinkin Salmelta, että minun pitää olla pysäyttämiskäskyn kanssa ajoissa, jotta koira ei ajaudu ruudusta ohi ja tarkkailla koiran takajalkoja milloin ne ylittävät ruutunauhan.
Noudossakaan meillä ei ole mitään isoja ongelmia, vaan pikkufiksaamista ja virejuttuja. Liike on aikalailla kisavalmis, mutta Noppa koomailee kapuloita ja nyt se jopa oli karata kapulan perään. Sen kanssahan on treenattu pelkkiä heittojakin, ja oli hyvä muistutus, että niitä saa treenata edelleen satunnaisesti.
Kapulan irroittamisessa Noppa on aavistuksen rauhassa siinä vaiheessa, kun olen jo kapulan ottanut siltä. Sillä on kiire sivulta pois. Tätä harjoiteltiin niin, että koira istui minun edessäni ja otin kapulan siltä pois, pitäen kiinni kapulasta kaksin käsin. Kapulaa ei saa yhtään vetää, eikä koira saa löysentää otettaan ennen käskyä. Kiitos-sanan kuultuaan Nopalla oli kiire nostaa takapuoli maasta, mutta kun vaihdettiin irroittamiskäsky lennosta irti-käskyyn, kiirekin katosi. Ilmeisesti Nopalle "kiitos" merkitsee liikkeen loppumista ja vapauttamista, vaikka "vau" on meillä se virallinen vapautus.
Sain kiitosta siitä, että olen tehnyt hyvät pohjat Nopan kanssa. Sen nouto oli innokas, vauhdikas ja keskittynyt, ja ote kapulasta rauhallinen ja tiukka. Juteltiin siitä, että Noppa on herkkä ohjaajalle vietistä huolimatta. Ei ohjaajapehmeä, mutta se tarkkailee minua, eleitäni ja äänensävyä/painoituksia hirvittävän tarkasti, ja sille oikeasti on väliä millä tavalla jonkin käskyn sanoo, mihin päin vilkaisee jne. Salmen mielestä se on ihana piirre koirassa. Toki niinkin, mutta haastavaakin koulutuksen kannalta. Joutuu oikeasti tarkastelemaan itseään ja tapojaan/maneereitaan tuskallisen yksityiskohtaisesti :D
Kapulan nakkelua pitää harjoitella itsekseen, jotta saan heittoon voimaa ilman koiraa kuumentavaa heijaamista.
Noutoon saatiin siis erinomainen tilannekatsaus.
Sitten kaukoihin. Takapalkkaan sain hyvän vinkin, jota voi käyttää kokeessakin. Liike aloitetaan aina samanlaisella kierroksella, missä takapalkka tiputetaan taakse. Itse kokeessahan palkka ei tipu, mutta se pieni kierros, joka tehdään matkalla suorituspaikalle, tehdään ja koiralle jää ajatus siitä takapalkasta.
Jostain syystä Noppa oli ihan pihalla kaukokäskyissä. Ensimmäisillä vaihdoilla se syöksähti saalistaen eteenpäin :D Mikälie aivopieru. Tehtiin sitten ihan kaukojumppaa imuttamalla. Salmen mielestä minun pitää vaihtaa niin käskyt kuin käsimerkitkin rauhoittavampiin, ja sen taidan tehdäkin. Nopallahan kaukoissa ongelma on ylivire, jolloin se liikkuu (varsinkin kun istumaannousu on opetettu käsikosketuksella).
Käsimerkeistä Salme kommentoi, että liikkeiden pitää olla laajat ja pehmeät. Minulla ne on ollut mahdollisimman vähäeleiset, mutta nyt kun Salme niitä kommentoi, niin tajusin, että vähäeleisyydestä huolimatta ne ovat tiukat ja aika nostattavat koiralle.
Tunnarissa Salmen tekniikka oli laittaa kapulaan namin hajua ja kapulan taakse nami. Ei Noppa oikein tätäkään tajunnut, ja se etsii aika näppärästi omaa jokatapauksessa, joten voi olla, että tätä ei lähdetä kokeilemaan ainakaan vielä tällä tyylillä.
Seuraamisen peruutusaskeliin saatiin hyviä vinkkejä. Niinkin yksinkertainen asia, kuin se, että koiran pakittaessa minun edessäni, vaihdan namin oikeasta kädestä vasempaan, auttoi heti. Noppa pakittaa seuraamisessa yhden askeleen hyvin, mutta levittää toisella liikaa, joten harjoiteltiin pakittamista putkea vieressä. Ja näillä vinkeillä jatketaan :)
Tykkäsin Salmen kouluttamistyylistä ja tuli hyvä mieli, kun sain palautetta siitä, että olen vienyt koiraa hyvin eteenpäin ja tehnyt pohjia hyvin.
Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana saalisviettikurssilla. Luento oli todella monipuolinen ja saatiin aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua vieteistä ja vaistoista. Tein kuuliaana muistiinpanoja, joista muutaman tärkeimmän jutun jaan blogiinkin. Suosittelen tutustumaan Salmen kirjoihin ja osallistumaan kursseille, jos siihen on mahdollisuus.
Saalisvietissä tärkeintä on liike ja sen suunta. Koira kiinnostuu poispäin liikkuvasta saaliista, saavuttaa sen, ravistelee, tappaa, syö ja tyydyttää viettinsä. Saalisleikissäkin tavoitteena on tuo loppukliimaksi, missä koira on leikin jälkeen tyytyväinen, rauhallinen ja rento. Saalisleikki syventää koiran ja omistajan suhdetta, ja opettaa hallintaa myös koiran ollessa korkeassa vireessä.
Saalisleikissä "saalis" eli ohjaajan motskarin kanssa imitoi saaliseläimen käytöstä, esimerkkinä meillä oli jänis. Motskari liikkuu poispäin koirasta nykäyksittäin. Ohjaajalla on kaksi motskaria. Kun koira on palauttamassa toista lelua, hetsataan saalisärsykkeellä toisen lelun kanssa ja heitetään se toiseen suuntaan (koira palaa idästä, toinen lelu lentää länteen). Sitten siirrytään lähileikkiin. Koira kopataan motskariin ja pyöräytetään niin, että koira roikkuu patukassa, minkä jälkeen heijataan/keinutetaan sivusuunnassa koiran roikkuessa edelleen patukassa. Koiralla on panta ja hihna, hihnasta otetaan kiinni ja lähdetään juoksemaan koiran kanssa niin, että se kantaa patukkaa ja hihna on tiukalla, mutta ei kiristä. Juoksu pysäytetään, koira nojaa ohjaajaan, ohjaaja ottaa pannasta kiinni niin, että rystyset ovat koiran niskaa vasten ja silittelee koiraa rauhoittavasti ja hitaasti. Leikki on päättynyt, kun koira tiputtaa lelun.
Noppa on hyvin saalisviettinen tapaus, joten luulen sen tykkäävän kovastikin ihan oikeasta saalisleikistä. Belgeille ehdottomasti myös pitää tätä ottaa, ne ovat molemmat saalisviettisiä: Nera pelaa ehkä enemmän saalisvietillä ja Jade palkkautuu jo pelkällä taisteluleikillä.
Mielenkiintoinen koiraharrastusviikonloppu siis takana :) Olen ilmottautunut myös Korrien laumaviettiluennolle, joten sitä odotellaan sitten seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti