17. tammikuuta 2015

Rallytokon syvin olemus

Sitä pohdittiin tänään Nopan kanssa iltapäiväkurssilla. Tai Noppa jätti pohtimiset minulle ja keskittyi enemmän siihen tekemiseen.

Rallytokon liikkeet ovat periaatteessa helppoja ja niissä saa käyttää aika paljon käsi- ja vartaloapuja (ainakin alemmissa luokissa). Pitkään tokoa harrastaneena minun on hirveän vaikea ymmärtää noiden kylttien merkitystä tai lähinnä sitä miksi sillä on mitään väliä miten päin minkäkin kyltin kiertää ja kuinka kaukaa.



Tehtiin kaksi rataa, molemmat kisaratoja. Nopalle hankaluuksia tuottaa edessä oleminen (koska en ole koskaan opettanut sille sitä) ja se hakeutuu voimakkaasti sivulle. Samoin ns. saksalainen käännös on sille ihan hepreaa, koska se vasemmallekin käännöksessä pysyy tiukasti sivulla, eikä kierrä takaa.

Belgit tietysti osaavat sekä eteentulemisen kuin tuon saksalaisenkin, mutta tuntuu kuin siitä olisi vuosikausia aikaa, kun ne on opeteltu. Muutaman kokeilun kautta kuitenkin hoksasin kohtuullisen selkeän tavan opettaa eteen kiepsahtamisen ja saksalaisenkin. Noppa oppii niin nopeasti, että seuraavalla radalla nuo onnistuivat jo ihan kivasti. Hihna kyllä haittaa minua näissä, mutta pitää vain opetella olemaan sotkeutumatta siihen :D

Noppa kuumui juosten pujottelussa (ylläri), ja juoksupöksyt alkuun olivat niin ikävät, että se jätti istumiset vajaaksi, mutta muuten sen tekeminen oli reipasta ja täsmällistä. Radat sujuivat ihan mukavasti ja kyltitkin tulivat tutummaksi.

Ensimmäisen koeilmon pistin jo menemään. Rallyssahan on tunnetusti matala kynnys lähteä kisaamaan, joten muutaman kerran treenit riittävät mainiosti meille :D Eikun ihan oikeesti pitänee opetella niitä kylttejä ja vahvistaa noita em. uusia liikkeitä.



Niin ja Neran juoksu alkoi. Miehelään lähdetään todennäköisesti kuun vaihteessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti