Mitä kuuluu?

Metkan pentukurssi oli ja meni. Kuudesta kerrasta päästiin jopa neljästi paikanpäälle, ei hullummin. Metkan kanssa ajatuksena oli lähinnä treenailla häiriötä ja häiriötähän pentukursseilla on aina rutkasti tarjolla :D Hyvin pentu jaksoi keskittyä. Ehkä me siitä tokokoira jossain vaiheessa leivotaan. Osaa se jo istua, maata ja pysyä hetken paikoillaankin. Kosketusalustaa ollaan naksuteltu ja sivulletuloa treenattu. Tunnarikapuloita haisteltu ja maisteltu. Siitähän se lähtee, pikkuhiljaa.

Aikuiset koirat voivat hyvin. Vähän niitä ehkä masistaa, että ei olla niin ehditty mitään satunnaisia kotitokoiluja enempää, mutta kesää kohti aktivoidutaan. Kevättä onkin jo ilmassa ja ollaan päästy vapaapäivinä nauttimaan mukavista lenkeistä.

Metka on kasvanut, mutta mikään jättiläinen siitä ei näillänäkymin ole tulossa. Viiden kuukauden rajapyykki ylitettiin eilen, mutta mittoja en ole ehtinyt ottaa. Muistaakseni neljän kuukauden iässä tytöllä oli säkää 30cm. Hampaita on vaihtunut, mutta yläkulmurit vielä jököttää paikoillaan itsepäisesti, vaikka uudet puskee jo esiin. Saapa nähdä pitääkö ne sitten eläinlääkärillä käydä poistattamassa; vielä ei ole kiire kylläkään.

Kivannäköinen otus, vaikka itse sanonkin :)